Pikku pirskeet

Tänään meillä oli piha täynnä pikkupoikia. Vauhtia ja naurua riitti. Hauskat juhlat ihanassa auringonpaisteessa.

- Oliko kivat juhlat?
- Äiti, mulla oli maailman parhaimmat synttärit, niin makiat.

Olen niin iloinen pikkumiehen puolesta.

Vihertyneet hyllyt

Kuva: www.room21.fi

Törmäsin tuohon ylimpään kuvaan ja ihastuin. Tumman puun ja vihreän värin liitto toimii ja hienosta kuvasta inspiroituneena ei auttanut kuin etsiä vihreä maalitörppö kätösiin ja yrittää tehdä jotain samaa. Sain vähän sitä kaipaamaani vihreää taloon ja lisää tekisi mieli.

Nämä ovat näitä pikkunäppäriä minituunauksia, joita on kiva tehdä. Pienellä vaivalla saa uutta ilmettä aikaan ja mikä parasta, vanhasta voi tehdä uutta. Eipä taatusti olisi tainnut muinoin margariinikauppias uskoa, että hänen margariinilaatikkonsa pääsevät joskus raihnaisina vanhuksina seinähyllyn virkaa toimittamaan.

Tulipahan mieleen, että mitähän sitä meikäläisen muovisesta sukkalaatikosta seuraava sukupolvi keksii. Tiedä vaikka hoitaisi lehtilaatikon virkaa ja omistajansa ihastelisivat sööttiä laatikkovanhusta ja pitelisivät sitä kuin kukkaa kämmenellä, varovasti ja ihastellen.
Tai mitenhän käy tällekkin läppärille ja tämän tädin puhelimelle? Ovatkohan tulevaisuuuden keräilykamaa tai museoaarteita, joita ihmiset katselevat huvittuneena ja naureskellen toteavat, että ovatpa olleet kunnon neropatteja edeltäjämme, kun tällaisia hienouksia ovat keksineet.

Mites teillä, löytyykö teiltä mitään ihmeellisiä sisustusviritelmiä, joita kanssaeläjät saattavat katsella aavistuksen ihmeissään ja huvittuneena?

Tumpelo viherpeukalo

Täällä yksi tumpelo viherpeukalo on puhissut harava kourassa puolet päivästä. Päivitellyt liian suurta nurmikenttää ja miettinyt, mitähän nuille mokomille pensaille ja pusikoille pitäisi tähän aikaa vuodesta tehdä. Hetken mietittyään tarttunut ronskisti puutarhasaksiin ja rapsassut jokaisesta puskasta vähän latvoja lyhyemmiksi. Saas nähdä mitä nuista kasvaa, vai kasvaako mitään?

Välillä tuntuu, että olen ainut, jolla ei pihanhoito kiinnosta oikeastaan pätkän vertaa. Jättäisin niin mielelläni pihahommat tekemättä, mutta toki se on aina jonkinverran kuoputettava jossain puolen pihaa. Pahinta on ehkä hervoton haravointi, joka jumittaa niskat ja on muutenkin suhteellisen tylsähköä puuhaa. Haravointia riittää moneksi päiväksi tällä tontilla, joten kyllästyyhän tuohon kuoputtamiseen vähemmästäkin.

Vaan mistäpä tuota tietää, vaikka tääkin vielä joskus innostuu kukista, kasveista ja kaikenmaailman pensaista. Saattahan se käydä niinkin hullusti, että muutamien vuosien päästä kukkaopukset ja esitteet ovat kuumaa tavaraa täälläpäin ja kukkakaunokaiset saavat tämän oikeenkin hullaantumaan. Sitä odotellessa tyydytään ihastelemaan muiden kauniita aikaansaannoksia omilla pihoillaan ja ollaan iloisia siitä, että muut osaavat.

Pientä pintaremonttia

Täällä tehdään pientä pintaremppaa. Jouduttiin pikku remonttikärpäsen puraisemiksi ja tässä sitä ollaan. Pala seinää on purettu, ysärikaaret, joista kerron kyllä myöhemmin, on poistettu ja ovia vaihdetaan kovaa vauhtia astetta modernimpiin. Kevät ja auringonpaiste taisi tehdä tepposet ja haravointivimman sijaan sai aikaan remonttivimman. Talven pölyjen karistessa silmistä, alkaa nähdä kaiken uusin silmin ja tarve muutokselle on kova. Jo muutaman tunnin uurastuksen jälkeen ero entiseen on silmiinpistävä. Tää tykkää.

Hyvää äitienpäivää!

Viimeaikoina on askarreltu tätä päivää varten. Kortteja on valmistunut kuin liukuhihnalta. Syrämmiä on leikelty ja liimailtu oikeen huolella. Välillä pysähdytty miettimään, mistähän väristä mummi tykkää ja taas jatkettu touhuja.  Salassa tehtyjä kortteja sai tämäkin äiskä aamulla sänkyynsä iloisen laulun säestämänä. Tuntuu hyvältä olla äiti.

Ihanaa äitienpäivää!

Mökin tupatarkastus

Mökkikulta, sauna, vaja ja huussi tarkistettu illan hämärässä talven jäljiltä. Hyvältä näytti. On tulossa remonttikesä. Mökki kaipaa fiksausta ja tontti siistimistä. Tiedossa siis remonttia, nurmikon istuttamista, uimarannan tekoa ja saunan kunnostamista. Ei aikatauluja eikä stressiä tekemisestä. Tehdään se mitä kehdataan ja jätetään loput seuraavalle kesälle. En malta odottaa!

Rupisesta rumiluksesta ylvääksi kaunokaiseksi

Vihdoin ja viimein saan ylpeänä esitellä entisen rupisen rumiluksen, nykyisen ylvään kaunokaisen. Ei voi kuin todeta, että olipahan projekti, mutta tulipahan tehtyä. Kaunokainen oli niin kauheassa kunnossa, etten tajunnut sitä vasta kun aloin purkuhommiin. Atomiksihan se oli loppujenlopuksi purettava, puhdistettava,  kaikki liimaukset uusittava, osia kunnostettava, jalkoja lyhennettävä ja sitä rataa. Välillä katselin aavistus epätoivoa silmissä pinnakasaa ja tuumin, että olisi ollut varmasti ihan järkevää kipittää kauppaan ja ostaa kokonaan uusi sänky.

"Vanhassa vara parempi" ja "periksi ei anneta" asenteella pakersin hommaa eteenpäin ja nyt ei voi kuin olla tyytyväinen. Nitkuvasta rumiluksesta tuli oikeinkin jämäkkä kaunokainen tytölle. Homma edistyi hitaasti, mutta sitäkin varmemmin.

Yksi propleema tässä vielä on. Miten saada tyttö oppimaan uuteen sänkyynsä? Alusta asti meillä on ollut käytössä vaavisänky, jota olen aina tyytyväisenä hyssytellyt siihen saakka, että vauva on nukahtanut. Niinhän siinä sitten on päässyt käymään, että rinsessa on tottunut nukahtamaan pieneen liikkeeseen, eikä tuolla sängyllä hyssyttely enää onnistu.

Ei se auta kuin yrittää jollakin konstilla opettaa rinsessa nukahtamaan ilman hyssyttelyä ja muita palveluksia.

Iloisen päivän rakennuspalikat

Olohuoneeseen rakennettu leikkikenttä pomppusohvineen ja sählykenttineen, iloisena leikkivät lapset, auringonpaiste ja tennarikelit. Siinä rakennuspalikat iloiseen päivään.

Iloista maanantaita!

Pakko saada vihreää

Kuvat: Finnish Design Shop

Kai se kesän ja vihreän ruohon kaipuu täällä räntäsateessa on tehnyt tehtävänsä ja täällä podetaan hervotonta vihreän värin kuumetta. Tekisi mieli sutia vihreää maalia ympäriinsä. Tuo herkullinen väri on alkanut miellyttää tämän tädin silmää kokoajan enemmän ja enemmän. Outoa, ei ole nimittäin ollut lempivärien listalla ikinä. Nyt huomaan tuijottavani kaikkea vihreää ihan tohkeissani.

Maalipensseli on heilunut ja kohta saadaan edes pikkuisen lisää vihreää tähän huusholliin.
Nyt odotellaan maalin kuivumista, jotta päästään sutimaan uutta maalikerrosta tilalle. En malta odottaa.

Muutoksen tuulia olkkarissa

Muutoksen tuulet puhaltaa taas. Teki mieli raahata sohva ikkunoiden eteen takaisin, ihan vain siitä syystä, että tuppaa tuo ihana ilta-aurinko porottamaan justiinsa tuohon paikkaan. Mikä sen mukavampaa, kuin rojahtaa sohvalle ilta-auringon paisteeseen. Näin saa kuulkaat auringosta revittyä kaiken ilon irti. Tuossa on myös kiva katsella kesän edistymistä ja päivitellä kukkapenkissä villinä kasvavia rikkaruohoja, jahka sen aika koittaa.

Testasin myös mielessä pyörinyttä mattoviritelmää ja ihan kivastihan tuo tuohon sopii. Kolme erikokoista mattoa yhteen rykelmään ja mattoviritys on valmis.

Olen tyyppi, joka tykkää vaihtelusta. Tykkään siitä, että huoneen ilmeen saa muutettua erinlaiseksi pienellä vaivalla ja nollabudjetilla. Piristää kummasti ja huone tuntuu taas melkeimpä uudelta. Siksi meillä huonekalut leikkii piiri pieni pyöriitä tämän tästä. Ilmaista hupia, jossa ei taatusti ole järkeä hiuskarvan vertaakaan. Siksi kai se niin mukavaa onkin. Ei muuta kuin siellä ruudun toisella puolellakin, pistäkääpä huonekalut pyörimään!

Ihanaa torstaita!